Tomas Pulkkinen

Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia, ja sen huomaa selkeästi myös täällä merellä auringon lämmittäessä yhä enemmän ja myrskyjen sekä kovan aallokon vähentymisenä. Varmin merkki täällä laivalla on kuitenkin se, kun konemiehet pyörivät kannella enemmän kuin koneessa.

Jotkut meistä jatkavat harkkaansa samalla laivalla, jossa ovat olleet maaliskuusta asti. Osa taas odottaa kotona, koska pääsee seuraavalle alukselle, kiitos Koronan. Maihin ei ole päässyt, eivätkä suurin osa laivoista ota uusia harkkareita, jolloin jonot vastaanottaville aluksille kasvavat. Syyskuussa jatkuu opetus, joten monilla jää meripäivien keruu väistämättä vähäiseksi.

Itsellä jäljellä törniä, eli aikaani laivalla, reilut pari viikkoa. Kymmenen viikon aikana on pitänyt itsekin miettiä mitä sitä tekisikään, kun siviiliin pääsee. Saavuin itse otolliseen aikaan tälle alukselle, sillä tämä maa meni kiinni juuri sen jälkeen, ja olo uutisia lukiessa oli hieman epäuskoinen. Edelleenkin hieman vaikea kuvitella näkyä kotona tyhjine katuineen ja suljettuine kauppoineen. Ehkä tilanne on muuttunut, kun olen kotiin päässyt.

Mitä sitten tehdä kesällä? Ensimmäiseksi ajattelin, että onpa helppo aihe kirjoittaa. Kuka nyt ei keksisi tekemistä kesällä, vaikkei ulkomaille pääsisikään – toistaiseksi. Meripäivät ja festivaalit on peruttu sekä juottolat ja terassit ovat kiinni, mutta ei luulisi kenenkään kesänvieton olevan näistä kiinni.

No ensinnäkin meitä, kun on moneen lähtöön ja suurin osa meistä on luonnostaan sosiaalisia, ahdistavat rajoitukset kutakin tavallaan. Verkkopeleihin tottumattomat ovat lähes itkeneet kuinka kavereiden kanssa pelaaminen ja keskustelu on ollut parasta antia sitten karanteenin alun. Itse en enää edes muista milloin olen edellisen kerran pelannut kavereiden kanssa koneella, joten reaktio voisi itsellänikin olla samanlainen, vaikka pelien äärellä kasvanut ja eri verkkopeleihin käyttänyt ties kuinka monta sataa tuntia.

Näin ambiverttinä tuskin törmään samaan ongelmaan kesän aikana, ellei ulkona liikkumista aleta rajoittamaan. Siinä kohtaa minäkin alkaisin nopeasti innostumaan taas pelaamisesta. Istumalihaksia ei kuitenkaan kannata tuohon käyttää pelkästään, vaan suosittelen ehdottomasti erilaisia harrastuksia, eritoten vesilajeja. Korona hieman saattaa rajoittaa näitä, mutta jos jostain löydät kaverin ja SUP-laudan, tai SUP-lautavuokraamon, niin ehdottomasti parasta liikuntaa kuumana kesäpäivänä – yksin tietenkin vähemmän kivaa.

Kajakointi on myös hauskaa puuhaa, tekee hyvää lavoille ja ennen kaikkea hyvä vastapaino kaikelle koneen ääressä kyyröttelystä puhumattakaan. Vesilajien äärelle on myös hyvä siirtyä polkupyörällä ja miksei muuallekin mahdollisuuksien mukaan. Itse en autoa omista, niin polkupyörä on Espoossa asuessani ollut ehdoton kesällä. Poliisin huutokaupasta varmaan löytyisi opiskelijabudjetilla sopiva kulkupeli jokaiselle. Sen huoltaminen on myös rattoisaa puuhaa ja hyvä taito osata.

Kuntosalilla käynti mahdollisuuksien mukaan on suotavaa kesälläkin, eikä ikinä ole liian myöhäistä aloittaa. Oman kunnon kohottaminen on helppoa kesän valossa, kun energiaa on luonnollisesti enemmän kuin talven pimeydessä.

Kesätöitä? Jos allekirjoittanut saisi tienata vähänkään ylimääräistä, houkuttelisi kunnon työt tiloilta näinä aikoina melkein jo pelkän liikunnan puolesta. Kotimaiset mansikat ja herneet ovat vain niin iso osa kesää, että kyllä sitä nyt vähän voi niiden eteen painaa, eikö? No jos hinnasta sovitaan! Pihatöitä on varmaan jollain lähisukulaisella myös, jos ei itsellä. Tekee siinä ohessa, kun viihdyttää serkun muksuja.

Jos ei edelleenkään keksi mitään, niin jospa komeroon kurkkaaminen inspiroisi laittamaan vähän ylimääräistä vaatetta ja rompetta myyntiin. Harrasteprojekteille on myös hyvää aikaa kesällä; itsellänikin on useampi projekti kotona odottamassa. Kesä on aivan liian lyhyt aika seiniin tuijottamiseen.

Hyvää kesää!

P.S. Ladatkaa Tinder niin löytyy ehkä se kesäheilakin. No vitsivitsi. Ei mitään Tinderiä.